Kuukauden iästä pissattamisesta ja kakattamisesta on tullut osa arkea. Vaipattomuudesta en kuitenkaan ehkä tohtisi puhua. Vaippoja käytämme yhä ulkoilujen ajan, vierailijoiden aikana sekä öisin ja niinä muina aikoina, jolloin keskittymiskyky ei ole huipussaan.

Yllättävintä on se, kuinka olen kehittynyt Taimin äänimerkkien tunnistamisessa. Kakkahätää on lähes mahdoton olla tunnistamatta, sillä Taimi tekee asiasta ison numeron ja onnistuu käsittääkseni pidättelemään kakkojaan melko tovin helpotuksen tarjoutumiseen asti. Vielä selkeämmin toimintaavaativa äänimerkki kyllä seuraa sitä, jos kakka on päätynyt vaippaan asti. Vihaisen päällensä kakaanneen Taimin puhdistus ja lohduttelu ei ole ainakaan kakattamista vähemmin stressaavaa puuhaa.

Eli ylpeämpi olen siitä, että olen kehittänyt pissavaroitusten tunnistamisessa pikkuhiljaa niin, että turhia vessakäyntejä sekä päälle tulleita pisuja on yhä vähemmin. Lisäksi pissatus onnistuu päiväunien aikana  niin, ettei Taimi juuri herää pissatukseen, vaan jatkaa uniaan. Kestovaippojen käyttäminen on ainakin meillä usein toimimattomampi ratkaisu, sillä Taimi herää herkästi märkään vaippaan, jonka poistamisesta, pesemisestä ja uudelleen asentamisesta syntyy suurempi ruljanssi kuin pissalla käymisestä.

terveisin,
Tiina

Juuri viikon täyttänyt tyttäremme on harjoitellut vaipattomuutta nyt neljän päivän ajan. Toisena kotipäivänä alkanut kokeilu on rutinoitunut. Pissat ja kakat tulevat suurimmaksi osaksi vessanpönttöön tai toisena harjoittelupäivänä käyttöön otettuun liikuteltavampaan ämpäriin.

Idea vaipattomuudesta saatiin Voima-lehden jutusta "Ilman vaippaa" http://www.voima.fi/content/view/full/607 . Äitiysloman alkuaikoina tuleva äiti haki lisäinformaatiota aiheesta internetistä. Mitään opaskirjaa vaipattomuuteen ei kuitenkaan lähdetty metsästämään.

Kuten Voima-lehden artikkelin alussa, huomasimme pian oman tyttäremme kohdalla taipumusta pissata ja kakata ihmisten päälle ja ympäriinsä. Tämä pyrkimys ulostaa kun vaipat eivät ole jaloissa tiellä on mitä parhain lähtökohta vaipatta elelemiseen. Pian kyvykäs uusi isä jo tulkitsi vauvan otsarypyt kakkahädäksi ja kiikutti Taimin pöntölle, johon kakat komiasti tulivatkin. Pissat seurasivat kohta perästä. Yhä pönttöön. Yllätyimme. Ehkä vielä enemmän siitä, että olemme saaneet pyydystettyä suurimman osan isoista ja pienistä hädistä.

Tähän mennessä käsitykseni on, että vaipattomuuttamme avittaa se, että kummatkin vanhemmat ovat asiasta innoissaan, sekä läsnä. Yhden ihmisen keskittymiskyky vauvan jatkuvaan tarkkailuun herpaantuu herkästi.

Välillä myös epäilyttää, aiheutammeko Taimille kohtuutonta häiriötä roikottaessamme tätä usein aiheettomastikin pöntön yllä. Olemme kuitenkin päätelleet, että lapsemme ilmoittaisi kitinällään tai itkulla, samoin kuin muista hädistään, jos otteemme häntä satuttaisivat.

Vaikka olemme kaikin puolin uusia vanhempia, eikä meillä ole suurempia kasvatuksellisia tai ideologisempia tavoitteita, vaikuttaa vaipattomuus edulliselta ja lasta kunnioittavalta tavalta elää . ´Elää´ siksi, että vaipattomuus on totaalisen eri asia kuin vaippojen jatkuva käyttö. Lapsen tarkkailu opettaa lapsesta paljon muutakin kuin ulostustarpeen havaitsemisen. Lisäksi "kakkaa odotellessa" tulee puuhailtua ja suhde lapseen muodostuu luonnollisesti jutustellen.

Jatkossa kerromme lisää kokemuksiamme ja ehkä lisäämme myös kuvia, jos se näissä blogeissa onnistuu.

Terveisin Tiina, Kristian ja Taimi